Teolliset säteilysuojamateriaalit - Mistä ne on tehty?
Käytettyjen materiaalien ymmärtämiseksi meidän on ensin ymmärrettävä säteilysuojauksen perusperiaatteet. Useimmilla ionisoivalla säteilyllä (kuten röntgen- ja gammasäteilyllä) on erittäin voimakas läpäisykyky. Suorin tapa estää se on käyttää korkean-tiheyden ja suuren-atomimäärän-materiaaleja "pommittamaan" ja "kuluttamaan" säteiden energiaa. Yleisin esimerkki on lyijy. Lyijyn tiheys on 11,34 g/cm³, atomiluku 82 ja elektronipilvitiheys on korkea. Kun säteilyhiukkaset kulkevat läpi, ne törmäävät helposti lyijyatomien kanssa ja niiden energia vähenee jatkuvasti, kunnes se absorboituu kokonaan. Tästä syystä lyijyjauhetta lisättiin aiemmin moniin suojapukuihin ja seiniin. Lyijy on kuitenkin myrkyllistä ja raskasta, ja nyt teollisuus alkaa käyttää sen korvaamiseen sellaisia alkuaineita kuin volframi, vismutti ja barium. Esimerkiksi volframiseosten tiheys on suurempi kuin lyijyllä, ja ne ovat ympäristöystävällisiä ja -saasteettomia, ja niistä tulee vähitellen valinta korkealaatuisille-suojausmateriaaleille.
Toinen suuri teollisuuden säteilyluokka on sähkömagneettinen säteily (kuten sähkömagneettinen häiriö ja radiotaajuussäteily). Näiden materiaalien taustalla oleva periaate on täysin erilainen. Kun kohtaamme radiotaajuisia signaaleja, emme enää pyri "absorboimaan energiaa", vaan pikemminkin luomaan oikosulun tai heijastamaan sähkömagneettisia aaltoja takaisin. Tyypillisimpiä materiaaleja ovat erittäin johtavat metalliverkot tai ohuet metallikalvot, kuten kupariverkko, alumiinifolio ja hopea{3}}kuidut. Kun sähkömagneettiset aallot iskevät näihin johtaviin verkkoihin, ne virittävät verkon sisällä olevia elektroneja synnyttäen käänteisen sähkömagneettisen kentän, mikä kumoaa tai heijastaa alkuperäisen sähkömagneettisen aallon. Teollisuuslaitteiden sisätilat on usein vuorattu nikkelillä- tai kuparilla-päällystetyllä johtavalla kankaalla tai päällystetty johtavalla maalilla, jotta sähkömagneettiset aallot pääsevät "nopeasti poistumaan" estäen niitä häiritsemästä sisäisiä tarkkuuspiirejä.
